Esittely

mina ja halla Olen Anne Kilpi ja asun Ylöjärvellä neljän groenendaelin ja mieheni kanssa. Kiinnostukseni belgianpaimenkoiriin alkoi jo alakouluikäisenä, kun hoitokoiran kanssa "koirakoulussa" käydessäni ihastuin syvästi tervu-uros Ottoon. Tuolloin päätin, että sellaisen koiran vielä joskus hankkisin.

Talvihallan tarina alkaa

Sopiva hetki elämässä belgin hankinnalle antoi odottaa itseään aina vuoteen 2004, jolloin lopettelin opintojani Tampereen yliopistossa. Pitkään eri vaihtoehtoja mietittyäni ja treenikentillä sekä kasvattajavierailuilla belgeihin tutustuttuani tein varauksen groenendaelnartusta Valkohampaan kenneliin. Niinpä toukokuussa 2004 sain yhdistelmästä Wintergame Enrico x Valkohampaan Enigma omakseni täpäkän narttupennun - enkä tuolloin vielä osannut aavistaakaan, kuinka paljon elämäni tulisi muuttumaan.

Halla oli raivostuttavan ihana pentu; se rakasti käyttää hampaitaan kaikkeen, mikä liikkui, ja tutki ympäristöään vailla itsesuojeluvaistoa. Koska Hallalle kelpasi mikä tahansa toiminta, oli sille uskomattoman helppo opettaa asioita. Alun perin minulla oli ollut mielessäni lähinnä agilityn harrastaminen, mutta Hallan lahjakkuuden myötä ajauduin ensin palveluskoiralajien ja tokon pariin. Ensimmäisessä alokasluokan tottelevaisuuskokeessa kävimme Hallan täytettyä juuri vuoden, ja reilun puolen vuoden kuluttua tästä meillä oli tokosta suoritettuna koulutustunnukset TK1 ja TK2. BH-kokeen suoritimme Hallan ollessa vähän yli vuoden ikäinen, ja koulutustunnuksen JK1 saimme ykköstuloksella muutama kuukausi tämän jälkeen. Oli ilmeistä, että minulla oli ollut onni saada käsiini hieno harrastuskoira - ja nimenomaan sellainen koira, joka sopi juuri minulle. Ollessaan vasta 3,5-vuotias Halla johdatti minut, vihreän vasta-alkajan, ensimmäisissä palveluskoirien SM-kisoissamme jälkikokeen kultamitalipallille.

hall sm1 Vuodet vierivät, ja Hallan lajivalikoima karttui; jäljen lisäksi ylsimme korkeimpaan luokkaan haku- ja etsintäkokeessa, tokossa ja agilityssä - ja kisasimmepa valjakkohiihdossakin SM-tasolla. Hallan upea ura pk-lajeissa huipentui vuoden 2012 SM-kisoissa, joissa voitimme etsintäkokeen kultaa. Näin ollen Hallasta tuli ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) groenendaelnarttu, joka on voittanut Suomen mestaruuden kahdessa eri palveluskoiralajissa. Nyt Halla on jo veteraani-iässä, mutta harrastamme edelleen tokoa.

Kasvatustavoitteista

Hallaa kunnioittavan kennelnimen sain kasvattajan peruskurssin käytyäni vuonna 2007. Alun alkaen oli kasvatustoimintani johtavana ajatuksena tuottaa harrastajille groenendaeleita, jotka olisivat yhtä upealuonteisia ja terveitä kuin Halla. Valitettavasti kuitenkaan ei polkuni kasvattajana ole ollut yhtä mutkaton kuin kisaura Hallan kanssa, sillä huolellisesta paneutumisesta ja suunnittelusta huolimatta olen joutunut kohtaamaan luontoäidin järjestämiä ikäviä yllätyksiä. Keväällä 2013 kaikki tuntui musertuvan, kun kuukauden sisään oma koiramme Hile sai jonkinlaisen epämääräisen kohtauksen, sain tietää, että C-pentueesta Camiaca oli saanut useita kohtauksia jo hyvin nuoresta lähtien, ja myös Cuyama - niin ikään C-pentueesta - sai epileptisen kohtauksen.

Oli selvää, että mikäli haluaisin jatkaa kasvattamista, tulisi minun tehdä uusia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Koska olin juuri talvella käynyt Ranskassa etsimässä pontetiaalisia jalostusuroksia käyttölinjaisten tervujen joukosta ja koska näkemäni koirat olivat vakuuttaneet minut ominaisuuksillaan, ei minun tarvinnut juurikaan miettiä, minne suuntaan katseeni kääntäisin. Kuin tilauksesta oli kesäpentuja suunnitteilla juuri niille koirille, joihin olin päässyt tutustumaan; tein varauksen kahdesta käyttölinjaisesta tervunartusta kahdesta eri yhdistelmästä ja pääsin valitsemaan pennut ensimmäisenä. Molemmat tulevaisuuden toivot menivät aktiivisiin sijoituskoteihin ja aika näyttää, mikä niiden osuus Talvihallan belgien jatkumossa tulee olemaan.

Tällä hetkellä en osaa sanoa, tuleeko Talvihallan kennelnimelle enää syntymään groenendaelpentueita, mikäli en pysty kasvatustyötä Hallan jälkipolvilla jatkamaan. Minulle on tullut koko ajan entistä selvemmäksi, että haluan kasvattajana panostaa nimenomaan käyttöominaisuuksiin sekä vahvaan, itsevarmaan ja sosiaaliseen luonteeseen, ja koska näen toivomiani ominaisuuksia enemmän käyttölinjaisissa koirissa, tulee kasvatustoimintani tulevaisuudessa todennäköisesti painottumaan käyttölinjaisiin tervuihin.

Huolimatta uusista käänteistä eivät kasvatusperiaatteeni ole muuttuneet mihinkään. Tavoitteeni on edelleen kasvattaa mahdollisimman terveitä ja belgianpaimenkoiran rotumääritelmän mukaisia koiria, jotka käyttöominaisuuksiensa ja koulutettavuutensa puolesta soveltuvat tavoitteelliseen palveluskoiralajien, agilityn ja tokon harrastamiseen ja joiden vahva hermorakenne mahdollistaa sen, että arkikin sujuu mutkattomasti. Jalostusvalinnoissani pyrin aina ajattelemaan pitkälle tulevaisuuteen ja ottamaan huomioon koko populaation tilan. Uskon, että kun aktiivisena harrastajana suunnittelen pentueet siten, että olisin itsekin valmis ottamaan yhdistelmästä pennun, voi pentue täyttää myös monen muun belgiharrastajan odotukset.

Kiitokset

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette tavalla tai toisella olleet mukana Talvihallan belgien taipaleella, jakaneet minulle tietämystänne ja kannustaneet jatkamaan vaikeinakin hetkinä. Erityiskiitos kuuluu tietysti Talvihallan belgien omistajille, jotka ovat paitsi tarjonneet pennuille hyvät kodit, myös jaksaneet tukea ja kannustaa, vaikkei pettymyksiltäkään ole vältytty.

Edelleen toiveeni on, että Talvihallan belgit nyt ja tulevaisuudessa tuottavat omistajilleen yhtä paljon iloa ja elämän sisältöä kuin omat belgini Hallasta alkaen ovat minulle tuoneet.



Ylöjärvellä 10.9.2013
Anne Kilpi

lauma

Copyright © CSS3_simplistic | design from css3templates.co.uk